sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Flow of the movement

Otsikon englanninkielinen ilmaus on mielestäni hyvin kouluratsastuksen tarkoitusperiin istuva.
Suomeksi voitaisiin puhua liikkeen sujuvuudesta ja jatkuvuudesta.

Mitä pidemmälle ratsastusta olen opiskellut, sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että kouluratsastussäännöissä painotettu tahti ja tahdikkuus on tärkeintä kaikessa. ("Yllätys, yllätys!" - pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen.)

Se että hevonen liikkuu tahdissa, omalla luontaisella mekaniikallaan jatkuvan sujuvasti, mahdollistaa kaiken mitä ratsastuksessa halutaan saavuttaa: ohjautuvuus, joustavuus (suppleness), säädeltävyys, koottavuus. Aina kun hevosen tahtiin ja liikkeen sujuvuuteen ja jatkuvuuteen tulee tahattomia muutoksia, se alkaa vaikuttaa jollain tavalla näihin mainittuihin asioihin.

Voimattoman nuoren hevosen ohjautuvuus esimerkiksi kaarteissa on usein korjattavissa pitämällä huolta, ettei hevonen liikuu kääntyessään tai ylipäätään ennen kaarteen alkua vähemmän tai eri mekaniikalla eteenpäin kuin suoralla. Jo voimistellumman ja koulutetumman vanhemman hevosen kohdalla ratsastettavuus kokoamisessa säilyy, kun hevonen pitää liikkeen peruslaadun samankaltaisena. Kaikki jännittyminen, jäykistyminen, tahaton hidastuminen tai nopeutuminen vähentää hevosen kontrolloitavuutta ja hidastaa sen reaktionopeutta ja heikentää sen reaktioiden laatua.

Sain tuossa muutama päivä sitten ystävän hetkeksi kentänlaidalle ottamaan muutaman minuutin videota matkapuhelimellani. Tässä työskentelen laukan kanssa. Kevyessä istunnassa, harjoituslaukassa, kokoamisessa eli kaikissa työskentelyvaiheissa pyrin koko ajan löytymään samaan tahtiin ja samaan liikkeenvirtaan. Tämä onnistuu helposti verryttely- ja harjoituslaukassa (videon alku), kokoamisessa tahtia ja liikkeenlaatua pitää enemmän ylläpitää ja niihin tulee enemmän hajontaa, kohti piruettia ja erityisesti viimeisissä askelissa ennen piruetin alkua tämä käy vielä haasteellisemmaksi. Tämän hevosyksilön "äärikokoamista" lähestyessäni se alkaa mielellään jännittyä ja menettää siten liikkeen jouston ja rytmin. Se kovettaa sen ristin alueen ja joustaa vähemmän luontevasti takaosastaan, joka puolestaan saa sen niskan jännittymään, joka heikentää sen omaa tasapainoa lisää. Se mielellään helpottaisi oloaan tulemalla takaosallaan sivuun, erityisesti oikeassa kierroksessa, ikään kuin sulkutaivutuksen asentoon. Siinä se tekisi tehtävän mielellään, rennompana ja vähemmällä paineistumisella, mutta ei olisi yhtä hyvin "jalan edessä" tai kontrolloitavissa kuin optimaalisen, suoran lähestymisen kautta tullessaan.

Niin tässä kuin hyvin usein muissakin tilanteissa (erityisesti laukassa), hevosen kehon jännitystilat heijastuvat tuntumaan. Tuntumalla korjaaminen auttaa lähinnä seurauksiin, ei itse syyhyn, joka on hevosen vartalon puolella. Videossa muutamia työkaluja, joilla ratsastettavuutta laukassa voi parantaa: kevyt istunta, myötääminen, eteenratsastus ja tempomuutokset. Kaikkien näiden tavoitteena on säädellä hevosen kehon jäntevyystilaa siten, että hevonen kantaa liikkeensä, mutta pysyy joustavana koko kehostaan.

Kansainvälisissä kouluratsastusteeseissä päällimmäisenä usein mainitaan, että hevosen tulee liikkua aina eteenpäin. Tämä johtaa toisinaan ratsastajan kestotyöntö-tyyliin, jossa hevosta ajetaan koko ajan istunnalla eteenpäin, hevonen ajautuu ratsastajan kädelle ja kadottaa oman kehon kannatteluaan (self-carriage). Mitä heikompi hevosen luontainen tasapaino ja elastisuus on, sitä huonommaksi käy sitten hevosen ratsastettavuus. Jotta tältä vältyttäisiin, pukisin tämän teesin mieluummin sanoihin: hevosen tulisi aina liikkua tahdissa ja tahtiin. Kun hevonen säilyttää tismalleen saman liikkeenlaadun eli tahdin ja liikemekaniikan kaikessa tekemisessään, on se ns. pohkeen edessä jo luonnostaan ja siten riittävän eteenpäinpyrkivä kulloiseenkin tehtävään. Vähentyvä työnnönmäärä hevosen kehossa näkyy aina sen liikemekaniikassa ja kannattelussa, siten huomion kiinnittäminen liikkeenvirtaan voi auttaa ratsastajaa ylläpitämään haluttuja ominaisuuksia.

Tekstit videossa ovat englanniksi, jotta kaikki asiakkaani, joita opetan kolmella eri kielellä, voisivat mahdollisesti ymmärtää mitä tarkoitan.

Harjoitteluniloa!