tiistai 17. lokakuuta 2017

Valmentautumisesta

Kisakausi lähenee jo loppuaan. Joillekin ratsastajille sillä on suurikin käytännönmerkitys, toisille se lähinnä tarkoittaa vain heikkeneviä ulkokenttäkelejä. Tavoitteellisen ratsukon almanakassa kääntyy auki sivu, jonka nimi on peruskuntokausi. Se ajankohta vuodesta, jolloin keskitytään harjoittelemaan uusia asioita, vahvistamaan hevosen voimaa ja kuntoa ja tekemään niitä muutoksia harjoitteluun, joita ei kilpailukaudella tohdi suorituskyvyn ja -varmuuden nimissä tehdä.

Johdonmukainen harjoittelu kohti tavoitteita vaatii ratsukon kokemuksesta ja taitotasosta riippuen enemmän tai vähemmän ulkopuolista tukea ja johdatusta. Huipulla valmennus on enemmän kollegiaalista tukea - silmäpari maasta kertoo, miltä hevonen tai liike näyttää, mahdollisista muutoksista keskustellaan yhdessä, asioita kokeillaan valmentajan ja valmennettavan yhteisellä pyrkimyksellä löytää paremmat työskentelytavat ja siten aina vain paraneva tekniikka ja suorituskyky. Alimmilla taitotasoilla valmentautuminen on selkeästi valmentaja- tai opettajajohtoista. Kokenut opettaja ohjaa oppilaan erilaisten harjoitteiden kautta yhdessä sovittuihin tavoitteisiin ja pitää siinä sivussa vielä huolta, että ratsastajan harjoittelukumppani saa asianmukaista hoitoa.

Mitä tulee yksityisratsastamiseen, tallinkäytäväpuheita kuunnellessa kuulee usein puhuttavan valmennuksista ja valmentajista. Itse miellän valmentajan tahoksi, joka on joko henkilökohtainen vastuuvalmentaja tai esimerkiksi liittovalmentaja (joko alue- tai maajoukkuetasolla). Vastuuvalmentajan rooli on selkeä: kantaa vastuu ratsukon valmentautumisen suunnittelusta,  ohjauksesta ja käytännöntoteutuksesta. Valmentajan ja valmennettavan välillä vallitsee luottamussuhde, kumpikin on sitoutunut yhteisymmärryksessä toisiinsa joko määräajaksi tai toistaiseksi, jotta yhdessä sovittuihin tavoitteisiin päästään.

Vastuuvalmentajaa tukee toimessaan sitten ratsukon kilpailutasosta riippuen alue- ja maajoukkuevalmentajat. Mikäli ratsukko harjoittelee sellaisella tasolla / sellaisin tavoittein, ettei se kuulu liittovalmennuksen piiriin, voi tukea ja ulkopuolista näkemystä olla syytä hakea joistain tarkoin valikoiduista kurssityyppisistä valmennuksista. Tämä silloin, kun ratsastajan taitotaso on sellainen, että hän kykenee jo omaksumaan pieniä muutoksia tekemisessään, menettämättä teknistä johdonmukaisuuttaan.

Heittäisin kuitenkin "musta tuntuu"-otteella, että valtaosa Suomessa tapahtuvasta opetuksesta ei kuulu henkilökohtaisen valmentamisen piiriin. Tällöin käyttäisin ennemminkin termejä "ratsastuksenopetus", "ratsastustunnit" ja "ratsastuskurssit".
Kuka tahansa kyllin kykenevä voi pitää toiselle ratsastajalle tunteja. Sen lisäksi, että opetusta antavat kokeneemmat amatöörit, Suomessa koulutetaan ratsastuksenohjaajia (hevostalouden perustutkinto), ratsastuksenopettajia (ratsastuksenopettajan ammattitutkinto) ja masteropettajia (ratsastuksenopettajan erikoisammattitutkinto), joilla on koulutuksen myötä ammatillinen pätevyys eriasteiseen ratsastuksenopettamiseen. Näiden ammattitutkintojen lisäksi on tarjolla valmentajakoulutusta tasoille 1-3 ja valmentajan ammattitutkintoja varten. Tätä kirjoittaessa hevostalouden koulutusohjelmien sisältö on uudistamisprosessin alla - uudet opetussuunnitelmat tulevat käyttöön ensi vuoden alusta.
Suomen Ratsastajainliitto edellyttää, että liiton hyväksymässä ratsastuskoulussa opetuksesta vastaa pääosin pätevöitynyt henkilökunta.

Miksi on tärkeää hahmottaa tällaisia asioita? Keskustelin oman valmentajani kanssa taannoin hänen kokemuksistaan arvokilpailuissa. Hän muisteli, kuinka ns. isoilla ratsastajamailla on kouluratsastuksen verryttelyssä usein kaksi valmentajaa, toinen lyhyellä ja toinen pitkällä sivulla, jotta kaikki kuva- ja näkökulmat tulisivat huomioonotetuksi ratsukon valmistautumisessa. Monella suomalaisella ei ole edes valmentajaa mukana, kun mennään maansisäisiin mestaruuskilpailuihin. Taso ja pelimerkit laudalla ovat toki erilaiset, mutta kuvastaa tietyssä valossa tilannetta. Meillä on vielä opettelemista valmentautumiskulttuurissa.

Valmentajia ja opettajia on monenlaisia, erityylisiä, -tyyppisiä ja -luonteisia. Jotkut ovat hyviä antamaan kivoja harjoituksia ja tehtäviä, toiset tykkäävät syväluodata ja paneutua ongelmien ytimiin. Jokaiselle oppijalle ja jokaiselle ratsastajalle löytyy varmasti sopiva apu. Parasta olisi löytää sellainen taho, jonka tarjoamat palvelut ja tuki osuvat omiin tarpeisiin. Opettajan / valmentajan olisi syytä tuntea myös itsensä ja omat resurssinsa, jotta tietää, mitä voi tarjota.

Vuosien saatossa olen tehnyt analyysin itsestäni: olen parhaimmillani henkilökohtaisena vastuuvalmentajana tai valmentajana tilanteessa, jossa on selkeä tavoite. Tämän roolin toteuttaminen omassa elämässäni on välillä haasteellista, sillä suurin osa valmennettavistani, olkoonkin että valmennussuhde on saattanut jatkua tauotta seitsemänkin vuotta, sijaitsevat toisilla paikkakunnilla tai jopa toisessa maassa. Vaikka kalenteriin on sovittu syyskauden alussa valmennuspäivämäärät aina jouluun saakka ja loppuvuodesta taas kesän alkuun, häviää kontakti oppilaisiin luonnollisesti kolmen neljän viikon valmennustauon aikana. Tähän olen järjestellyt muutaman lääkkeen: oma talliyksikköni Vantaalla mahdollistaa lähivalmentautumisen kanssani joko pysyvästi tai erissä. Meillä on Stable41:llä erinomaiset harjoitusolosuhteet: hyvä valoisa halli pitkän radan koossa sekä vastaavan kokoluokan ulkokenttä, molemmat erinomaisilla, juuri kunnostetuilla pohjilla.




Joidenkin kaukovalmennettavieni kanssa olen nyt päässyt kokeilemaan Trainer4riding-sovellusta hyvin ja kiintoisin tuloksin. Jo muutaman viikon käytön jälkeen minulla on tunne, että pystyn olemaan heidän harjoittelussaan paremmin läsnä - antamaan ideoita ja palautetta, tukemaan. Yhteistyö Trainer4riding-väen kanssa on poikinut jo uusia ideoitakin: tulossa on tuote, johon kuuluu lähi- ja etävalmennusta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Olen näistä mahdollisuuksista innoissani, sillä selkeisiin oppimis- ja opettamiskokonaisuuksiin on aina kiva sitoutua. Ratsastaja kun harvemmin hyötyy yksittäisestä oppitunnista, oppiminen vaatii aina sekä ymmärryksen että riittävän määrän toistoja. Toisinaan näistä vaikeampaa on ymmärtäminen, toisinaan se, että ymmärretyn saisi ajettua sisään omaan ja hevosen kehoon. Molemmissa tapauksissa kehittyminen vaatii aikaa ja säännöllistä, valvottua harjoittelua.

Suomen hevosvuoden kansainvälinen päätapahtuma, Helsinki Horse Show alkaa huomenna. Olen tavattavissa expoalueen Trainer4riding-osastolla torstaina klo 14-16 ja lauantaina klo 13-15. Tule nykäisemään hihasta, jos haluat jutella tavoitteellisesta valmentautumisesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti